Minulle puutarhan hoito on aina ollut tärkeä osa omaa hyvinvointia. Keväällä ensimmäisenä maan sulaessa sormet on saatava multaan. Hyvissä ajoin aloitan myös taimikasvatuksen tulevan kesän iloksi. Kesä menee kukkaloistosta nauttiessa ja kitkiessä. Syksyllä laitetaan penkit talviteloille ja talven aikaan suunnitellaan uusia kukkapenkkejä ja puutarhatöitä.

Tärkeintä puutarhassa touhuillessa on luonnonmukaisuus ja omalla painollaan eteneminen. Puutarhan hoito alentaa stressiä, siksi en itsekään halua kiirehtiä, vaan antaa kaiken valmistua omalla painollaan. Samalla puutarhaa koskevat ideat ehtivät saada lopullista muotoaan. Minulle suurinta iloa kukkapenkkejä kitkiessä on se, että hevoset tulevat syömään viereen vapaana ollessaan ruohoa ja välillä käyvät tutkimassa, miten työni etenee. Ne ovat oppineet kunnioittamaan kiemuraisia kukkapenkkejäni kiertämällä ne nätisti. En halua millintarkkaa täydellistä puutarhaa, vaan mieluumin rönsyilevän vapaasti kasvavan Secret Garden -tyyppisen, jossa tyyli voi vaihtua alueittain.

Tärkein tällaisessa 100-vuotta vanhassa pihapiirissä on mielestäni säilyttää vanha miljöö 100-vuotiaine puineen, mutta toisaalta hävittää koulun pihamainen avaruus. Pihapiiri on kulttuurisuojelukohde, joka myös osittain määrää vanhan suojelemisen puolesta. Haaveissa on luoda erilaisia alueita hyötypuutarhasta keijupuutarhaan ja erilaisia aistipolkuja tuohon pihametsän puolelle. Toiveissa on myös, että asiakkaat pääsevät nauttimaan niin puutarhatöistä, kuin puutarhan antimista tulevaisuudessa.

Laukat parhaimmillaan keskikesällä